51NGL3-heimolainen kirjoittaa:

Olen työskennellyt hoitoalalla, vanhainkodeissa ja päiväkodeissa.

Vanhuksista jotenkin lähinnä sydäntä olivat muistisairaat. Monta kertaa työvuoron aikana sai vastata samoihin kysymyksiin, mutta ei se haitannut, kun tiesi, etteivät he kysele kiusatakseen.

Pahinta tuossa työssä oli joutua seuraamaan joidenkin työkavereiden asennetta vanhuksia kohtaan. Erään kerran juttelin taas tapani mukaan yhden mummon kanssa, joka usein hakeutui luokseni. Yksi hoitaja sanoi minulle ettei sen kanssa kannata mitään puhua, ei se kohta kuitenkaan enää muista, mitä olette puhuneet.

Mielestäni se pieni juttuhetki on sillä hetkellä juuri sille vanhukselle tärkeää.

Toinen tapaus oli sellainen, kun sivusta kuulin – eräs pappa kyseli taas tapansa mukaan samaa asiaa. Työkaverini totesi hänelle, että olet jo sen ikäinen ettei sinun kuuluisi jatkuvasti kysellä, ole hiljaa. Ajattelin mielessäni, että taitaapa joku olla väärällä asenteella töissä. Nykypäivänä varmaankin sanoisin ajatukseni ääneen.

Usein, kun perushoitotoimet oli tehty, vietin aikaa jutellen vanhusten kanssa. Ei minulle suoraan sanottu, että olen outo, mutta kommentit ja suhtautuminen kertoivat sen. Mietin jälkeenpäin, että maksetaanko hoitajille palkka siitä, että he ovat vanhusten kanssa vai siitä, että he juttelevat keskenään tai katselevat televisiota.

Samantapaiseen asenteeseen olen törmännyt päiväkodeissa. Usein lasten kanssa ulkoillessa, toiset seisoivat ja puhelivat omia asioitaan. Minä viihdyin lasten parissa – tein hiekkakakkuja, annoin vauhtia keinussa, talvella vedin lapsia pulkissa. Ei minulla ollut sitä ongelmaa talvisin kuin toisilla: Onpa kylmä, koska pääsee sisälle. Erään kerran työkaveri katsoi minua kummissaan, kun touhusin lasten kanssa, ja kysyi: Miten sä oikein viitsit?

Tähän sopisi vastaava kysymys kuin aikaisemmin: Maksetaanko minulle palkaa siitä, että olen lasten kanssa vai siitä, että juttelen työkaverereiden kanssa.

Mutta molempia juttuja yhdistää se, että sekä vanhukset että lapset olivat onnellisia ainakin sen hetken, kun joku oli heidän kanssaan ja myös minä olin onnellinen – vaikkakin outo joidenkin mielestä.

51NGL3-heimolainen
Viola tricolor

keto-orvokki

PS. Haluatko sinä jakaa oman tarinasi? Lähetä meille sähköpostia asiakaspalvelu@51ngl3.fi tai ota yhteyttä facebookissa.